Mun uupumistarina

Tämä on minun uupumis-tarinani. Siinä voi olla paljon yhtymäkohtia sun tai jonkun läheisesi uupumistarinan kulkuun, mutta todennäköisesti myös jotain erilaista.

En koskaan uskonut, että uupumus voisi koskea mua. Sehän oli heikoille. Niille, jotka luovuttaa. Kuinka väärässä olinkaan. Uupumus osuu usein juuri vahvoille selviytyjä-suorittajille, jotka ei vaan osaa asettaa rajoja, hiljentää ajoissa. On velvollisuuden tuntoa ja miellyttämisen halua, haasteita rajojen asettamisessa ja korvaamattomuus-syndroomaa. Luulin olevani jotenkin voittamaton, kaiken kestävä. Vähänpä tiesin…

Olin täysin kadottanut yhteyden kehooni ja tähän hetkeen, enkä suostunut kuulemaan kehoni viestejä. Kunnes seinä tuli vastaan.

Uupumuksen oireiden kirjo

Kävelin yöllä ympäri olohuonetta, yö toisensa jälkeen. Makuuasentoon ei pystynyt menemään, paikallaan ei voinut olla, vatsa oli niin kipeä. Samalla kun kävelin loputtomia tunteja, yritin muistaa kaiken mitä söin tai join erilailla tänään kuin eilen. En keksi mitään.

Aamukiireet, kamat kasaan ja burana, koska päätä särkee, taas. En oikeastaan muista miltä tuntuu kun päätä ei särje. Päänsärky on normaali olotila, ollut jo kuukausia. Lääke auttaa. Ei muuta kun menoks. Ehkä mulla on vaan niska jumissa.

Laittaisin mekon, mutta jalkoihin nousee suuria punaisia kuumottavia läiskiä, joten vaihdan housuihin. Taas. Yritän keksiä olisinko allergisoitunut jollekin pesuaineelle tms. Näissä ihottumaläikissä ympäri kehoa ei ole mitään logiikkaa.

Miten mä en saa henkeä?! Ei edes oo syke korkealla, mutta en vaan saa henkeä lenkillä. Ihan kuin joku istuisi rintakehän päällä.

Loma ei auta. Lyhennetty työaika ei auta. Hermo on kireellä ja näen vain negatiivisia asioita ympärilläni. Työhön liittyvä puheeni on moittivaa kritiikkiä kaikkea ja kaikkia kohtaan.

Treenaan kovempaa, jotenkin se säilyttää hallinnan tunteen ja todistaa, että voimia löytyy.

Ei ole ollut syytä pitää yhtään sairaslomapäiviä vuosiin, nyt niitä kertyy nuhaflunssasta jo viikko ja toinenkin. En toivu, en palaudu.

Työ vie kaiken energian. En jaksa tavata ketään. Eristäydyn.

Romahdus

Olin ensin pari viikkoa lomalla Thaimaassa yksin ja sen jälkeen Hiljaisuuden retriitillä kolme päivää ja koko tuon retriitin ajan kärsin kovasta pääkivusta. Se paheni pahenemistaan, kunnes kotimatkalla en enää pystynyt pitämään silmiä auki ja hengittäminenkin sattui.

Päädyin päivystyksestä ensiapuun. Verenpaine oli 220/110. “Sulla taitaa olla stressi” tokaisee lääkäri. Vielä siinäkin kohtaa kiistän asian: “Ei voi olla kun just tulin lomalta!” Kunnes käydään läpi mun elintavat, olotila, työkuviot…on pakko myöntää, että oon aivan loppu, uupunut.

Koko tuona uupumukseen liukumisen aikana en oikeastaan kokenut, että en jaksaisi. Oli vaan kaikenlaista kremppaa kehossa ja vähän vaikea hetki yrityksessä, mutta kyllähän mä nyt tästä selviän. Kun on vaan pakko, ei ole vaihtoehtoja. Pakko auttaa ja olla kuormittamatta muita. Pakko selvittää tää tilanne ja saada viivan alle rahaa. Tää kuukausi, tää vuodenvaihde, tää projekti…vielä vähän. Vasta ensiavun pedillä päätin, että en mä nyt anna työn tappaa itseäni!

Uupumuksesta toipumiseen

Jäädessäni pois silloisesta työstäni, kaikki nuo fyysiset oireet hävisivät. Joka ikinen. Uupumuksesta toipumiseen meni kuitenkin noin vuosi. Stressi tuntui kehossa pitkään. Whatsapp-sovelluksen ääni nosti pitkään verenpainetta ja ahdistusta: mikä nyt taas on pielessä/ korjattava/ epäonnistunut…

Olin alkanut meditoimaan ja opiskellut mindfulnessia jo jonkin aikaa, tiesin olevani oikeilla jäljillä. Halusin todella syventää ymmärrystäni keho-mieli yhteydestä, jotta voisin auttaa itseäni ja myös muita. Kouluttauduin mm. Positiivisen psykologian asiantuntijaksi ja Center for Mindfulnessilla mindfulness-ohjaajaksi. Myöhemmin myös coachiksi ja tunnetaitovalmentajaksi.

Voin kokemuksesta sanoa, että yhteyden löytyminen omaan kehoon nopeutti uupumuksesta toipumistani hurjasti. Opin päästämään irti menneisyydessä vellomisesta ja häpeästä, sekä tunnistamaan hienoisetkin stressin merkit kehossa.

Opin pysäyttämään stressireaktion nousun ja rauhoittamaan mieltä sekä kehoa, mutta ennen kaikkea opin ymmärtämään rajani ja kunnioittamaan niitä.

Harjoittelen näitä taitoja edelleen päivittäin ja se on oikeastaan ainoa tapa pysyä hyvässä kunnossa myös mielen osalta, treenata säännöllisesti.

Jälkiviisastelua

Jälkeenpäin katsottuna olisi ehkä pitänyt huomata aikaisemmin, että ongelmanratkaisusta tuli vaikeampaa, ilo ja into työstä katosi, ajatus takkusi. Ei vaan ollut sellaisia mielen työkaluja käytössä, että olisin osannut olla riittävän tietoinen ajatuksistani, mielentiloistani ja olotilastani. Minulla ei ollut kykyä havainnoida tuntemuksiani realistisesti.

Mikään uupumuksessa ei tapahdu silmänräpäyksessä, vaan sitä ikäänkuin liukuu yhä syvemmälle ja syvemmälle ja on mahdotonta sanoa, mikä on se kohta, jossa pitäisi pyrkiä takaisin pintaan. Nimenomaan hellittämällä, ei suorittamalla. Viisainta olisi ennakoida ja kehittää tietoisuutta ja yhteyttä itseen silloin, kun mitään hätää ei vielä ole. No, tein sen jälkikäteen ja nyt tiedän, että enää en uuvu.

Olen löytänyt mindfulnessin avulla itseni, rauhan ja paikkani maailmassa. Tutkimusmatka ja opiskelu toki jatkuu edelleen, mutta tällä hetkellä elämässäni on todella tilaa nauttia elämästä. En suinkaan jättäytynyt pois työelämästä, vaan itseasiassa minulla on kaksi yritystä, joita luotsaan ilolla ja sopivalla määrällä stressiä.

Mindfulness ei vaadi elämään kuin hidastetussa filmissä, vaan se auttaa pysähtymään niissä valinnan hetkissä kun on mahdollisuus valita toisin, fiksummin.

Toivon sydämestäni, että sinun ei tarvitse uupumusta kokea. Kovin moni sinne kuitenkin ajautuu. Onnekseni olen saanut viimeisten vuosien aikana auttaa jo satoja kanssakulkijoita mielen treenaamisessa ja meditaatio-polulle lähtemisessä. Deep Relief -valmennus on syntynyt oman uupumuskokemuksen ja sitä seuranneiden vuosien opiskelujen seurauksena. Olen koonnut yhteen kaikkein yksinkertaisimmat, stressiin toimivat, tutkitut harjoitukset.

Pienin askelin sinäkin voit vahvistaa mieltäsi ja välttää uupumuksen. Pidä huolta itsestäsi. Sinulla, niinkuin minullakin, on oikeus nauttia elämästä jatkuvan suorittamisen sijaan. Silti on mahdollista myös rakentaa unelmien uraa tai vaikka kasvattaa omaa yritystä ja menestyä.

Sinä määrität, mitä menestys sinun elämässäsi tarkoittaa. Toivon sinulle onnea ja menestystä, mihin tahansa ryhdytkin!

Mindful Coach Kirsi